sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pimeää ja harmaata syksyä

Kiirettä pukkaa, ei paljon ehdi kirjoitella! Ei sillä, että oliskaan paljon mitään kerrottavaa, arki rullaa samanlaisena päivästä toiseen ja viikosta toiseen!

Thalikilla oon jonkin verran päässyt ratsastamaan. Itse asiassa sen verran, että kengittäjäkin huomasi sen viimeksi! Ruunassa näkee onneksi heti sen, että se on saanut liikuntaa! Harmi, että nyt ei kauheasti taas pysty missään menemään, turha varmaan edes kertoa, kuinka märkiä kaikki pellot on näiden iänikuisten sateiden jälkeen.. Thalik on nyt hokkikengässä, vielä ei oo kyllä tarvetta ollut!



Kävin tässä syksyllä Seinäjoella moikkaamassa hyvää ystävääni Terhiä! Ei ole muuten helppoa yhdistää tällainen työ, jossa on kiinni käytännössä 24/7, "kotiäitiys" ja kavereiden näkeminen. Suoraan sanottuna olen aika yksinäinen välillä täällä, kun ainoat sosiaaliset suhteet on kauppojen myyjät ja kaikki kaverit on vain netin kautta saatavilla. Terhille ilmoitinkin muutaman viikon varoitusajalla, että mulla on kaksi vapaata lauantaita loppuvuonna, että kumpi käy, jos tulen käymään! Samantien sitten varasin junaliput, siinä mieli lepää, kun saa istua junassa tekemättä mitään eikä kukaan vaadi mitään!

Käytiin Hööksissä tietenkin! Mulla ei ollut edes mitään ostettavaa, jotain pientä vaan. Siinähän kävi sitten niin, että siellä oli tosi kivan näköisiä heijastavia liivejä. Se oli tosi hyvän mallinen ja muutenkin kiva, niin en oikein päässyt siitä ympäri ja se jäi ostoskoriin! Sitten erehdyttiin vielä kokeilemaan ale-softshell takkeja.. Niiden ovh oli 79 € ja alennusten jälkeen hinta oli huimat 25 €... Mun ei pitänyt sellaista ostaa, mutta kun Terhi ihastui takkiin, päätin kuitenkin kokeilla.. Ja se oli niin hyvän mallinen, että täytyi ostaa! Mun saldo vaatekaupoissa jäi sitten huonommaksi, ostin vain Nellille kaksi paitaa! Muistin myös ostaa saappaisiin sellaiset puhallettavat varsituet, niitä olin pitänyt ostoslistalla jo pitkään! Mulla oli melkein täysi bonuskortti ja vaatteet oli alessa Hööksissä, niin pääsi ihan uskomattoman halvalla verrattuna siihen hintaan, mitä olisi tullut ilman alennuksia!

Seinäjoen Horzelta olin varannut viikolla Hanille potkuremmin ja se käytiin hakemassa. Hyvää palvelua myös siellä siis! Muuten pyörittiinkin sitten kaupungilla ja syömässä ja puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin! Hyvä reissu!



Hanilla oli tosiaan ennen tuota Seinäjoen reissua sellainen ajokerta, että se pukitteli tosi paljon. Arvelin, että sillä olisi karvoja mahavyön välissä tms. Halusin kuitenkin varalta sille potkuremmin, mutta eipä se tosiaan tuon yhden kerran jälkeen ole enää pukitellut. Että ehkä siellä tosiaan oli karvoja välissä nipistelemässä.

Tänään täällä satoi ensimmäistä kertaa räntää, hetken näytti pientä valkoista olevan nurmikolla, mutta se meni jo!


Postauksessa viimein kuvia Alavieskan heppamätsäristä! Niistä kiitos miutsille! Miten se Hani näyttääkin niin paksulle...!


torstai 8. lokakuuta 2015

Avajaisia ja luentoa


Lauantaina käytiin Mervin hevostilan avajaisissa. Siellä pääsi tutustumaan talliin ja muihin tiloihin. Ehdittiin katsomaan maasta käsittely- sekä pyöröaitausnäytös, sitten meidän piti lähteä asioille. Olisi tietenkin ollut kiva nähdä myös kouluratsastus- ja westernnäytös, mutta.. Paikat oli hienot ja kuvien perusteella maastotkin on mahtavat! Miksei meillä...!



Sunnuntaina kävin kuuntelemassa muiden ravinuorten (heh, muut olivat siis nuoria ponityttöjä!) kanssa talli Jalokavion tyttöjen luennon raviponien valmentamisesta ja ruokinnasta. Oli ihan mielenkiintoinen, kun raviponeista mulla ei ole mitään kokemusta ja ravihevosetkin olen jättänyt jo 15 vuotta sitten! Yllättävää oli, että poneilla ei ajeta joka päivä, mutta lenkillä niitä kilometrejä sitten kyllä tulee! Luennolla tytöt siis kertoivat omasta tavastaan treenata, tosin heillä oli Suomen ennätyksiä, Suomen Mestaria ja mitä vielä tallissaan, että ilmeisen toimivan tavan ovat löytäneet! Heillä oli hirveän tervehenkinen asenne poniraviurheiluun, että homman pitää olla poneille hauskaa ja niiden mieliala pyritään pitämään korkealla. Varusteet pidetään mahdollisimman luonnollisena ja selvästi olivat myös auttamishaluisia eivätkä radalla nokka pystyssä kulkevia! Kuuleman mukaan (nämä siis minun ajatuksina)  raviponitouhu on mennyt joillain turhan vakavaksi. Se on kuitenkin lasten harrastus, ei sen pitäisi olla verenmaku suussa touhuilua ja kisaamista viimeiseen hengenvetoon. Toki voitosta ajetaan, mutta poneja pitäisi kohdella reilusti. Eikä ruveta ajamaan shettisvarsoilla liian aikaisin, hui kamala!



Ja ei, meidän Hani ei lähde raviradoille - ainakaan vielä! Jos Nelli innostuu ajan myötä, niin sitten katsotaan uudestaan. Tosin sitten voi olla jo uuden ponin hommaaminen edessä, kun Nelli on vielä niin nuori! Pelkästään jo ravien aikataulut ovat nykyään niin hankalia, että menevät aina navettahommien kanssa päällekäin. Eikä mulla ole aikaa treenata kilpailevaa ravuria.. Saati aikaa ajella raveihin kovin kauas.. Mutta tutustun varmasti lisää aiheeseen, kun mahdollista!



Maanantaina kävin ratsastamassa Thalikin. Se oli jokseenkin hieman raastavalla tuulella ja sen lisäksi ei tuntunut hyvälle oikein mitenkään päin. Tehtiin sitten vain käyntilenkki ja lopussa vähän ravailtiin eteen-alas. Luulen, että se on saanut kylmää ja on jostain vaan jumissa. Mutta kun ei viitsisi "turhaan" loimittaa, vaan taitaisi se pappahevonen sen vaatia.. Thalikille ostin myös Chia de Garcian MSM-jauhetta, vähän niinkuin ennaltaehkäisemään. Onhan se kuitenkin 19-vuotias!


Eilen hepat viimein muutti talvitarhaansa. Kun ne on koko kesän ollut lehmien laitumilla, joissa sähkölanka menee suunnilleen polven korkeudella, niin hevoskokoiset aidat tuntui ihan jättimäisiltä! Onneksi alalankaa saa säädettyä haluamalleen korkeudelle, niin Hanikin toivottavasti pysyy oikealla puolen! Kuvat postauksessa onkin eiliseltä aamulta. Kännykkäkuvissa olisi vauhtia enemmän, yritän jossain vaiheessa laittaa niitäkin esille!


perjantai 2. lokakuuta 2015

maanantai 21. syyskuuta 2015

Honey heppamätsärissä


Lauantaiaamuna 13.9. menin jännityksellä laittamaan hevosia ulos, että onkohan Honey mahtanut edes kuivua vielä yön aikana! Oli se onneksi kuiva ja karvakin oli kuin kiillotettu! Ohut sadeloimi vaan päälle aamupäivän ajaksi, ettei se heti sotki itseänsä laitumella...

Yhdeltätoista alettiin pakkaamaan autoa valmiiksi, suitset, kypärä, harjat, keppihevonen ja mitä muuta tärkeää! Poni laitumelta, loimi pois ja harjaus vielä. Tällä hetkellä mulla ei olekaan vakiotuote Vetrolin Shineä käytössä vaan vaihteeksi jotain muuta. Muistaakseni Equistar on merkki, sellainen oranssi purkki. Ja hyvin tuntuu toimivan tuokin!

Poni traileriin, valojen toimivuuden tarkistus ja matkaan! Se ei onneksi ollut pitkä, noin 40 km. Perillä oltiin juuri siihen aikaan kuin olin suunnitellut, vaikka matkalla aina tuntuu, että tuleekohan kiire.. Perillä valittiin hyvä paikka yhdistelmälle ja käytiin ilmoittautumassa. Sitten vaan keppari kainaloon ja kentän laidalle katsomaan ensimmäistä luokkaa!

Mätsärissä oli hepat jaettu iän mukaan eri luokkiin. Luokkia oli viisi ja Hani oli kolmosessa, jossa kilpaili 5-10-vuotiaat. Hevosia oli muistaakseni ilmoitettu 33 ja Haninkin luokassa oli 8 hevosta!

Ekan luokan jälkeen oli Nellin kohokohta eli keppariluokka. Tällä kertaa ei ollutkaan esteitä vaan keppariratsukot meni aikuisen perässä käyntiä, ravia ja laukkaa! Ja hyvä niin, Nelli tais olla vanhin osallistuja, suurin osa oli paljon pienempiä. Kepparikisaajat saivat kaikki ruusukkeen ja pussukan, jossa oli vihko, kynä, tikkari ja mitähän muuta vielä. Oli hyvä palkinto!


Sitten lähdettiin ottamaan Hania trailerista. Laitoin sille jo trailerissa suitset, sitten ulos harjattavaksi. Lähinnä se oli sellainen yleinen pikasiistiminen, kun poni oli jo puhdas ja harjattu!  Pikkuneiti yritti tikkari suussa pitää Hania kiinni, ei meinannut onnistua...! Poni saatiin kuitenkin edustuskuntoon, sitten lähdettiin odottelemaan oman luokan alkua. Sopivasti siinä olikin toinen arabien omistaja Annelie kävelemässä hepan kanssa (joka oli meidän kanssa samassa luokassa), niin siinähän aika meni leppoisasti englanniksi puhuessa arabeista!

Sitten tuli meidän luokan aika! Meidän luokassa oli tosiaan kahdeksan hevosta: Hani, arabi, kaksi lämminveristä, suomenhevonen, russ, connemara ja vuononhevonen. Ensin käveltiin koko porukka kehää ympäri, sitten mentiin yksitellen. Tuomari arvosteli kuten oikeassakin näyttelyssä, sivulta, edestä ja takaa, sitten käynnissä ja lopuksi ravissa. Hani käyttäytyi ihan hyvi, vähän meinasi seistessä törkkiä mua turvalla, mutta käynti ja ravi sujui oikein mainiosti. Nyt osasin vieläpä juosta oikeassa tahdissa, kotona harjoitellessa sain ponin aika helposti laukalle! Sitten vain odottamaan, että loputkin on arvostelu ja kiertämään kehää porukalla. Tuomarilla olikin vaikea tehtävä, mutta hepat saatiin paremmuusjärjestykseen!

Palkintojen jakaminen aloitettiin häntäpäästä ja jossain vaiheessa ajattelin, että olispa mahtavaa tulla kolmen joukkoon, koska ne ruusukkeet oli isommat! Lopulta olikin enää kolme hevosta jäljellä ja me oltiin yksi niistä! Aika jännittävää, huh. Vaan hiljalleen oli ykköstä lukuunottamatta muut palkittu ja Hani enää ilman palkintoa. Voitettiin luokka, ihan mahtavaa!! Saatiin tosi iso ruusuke ja pussukka, jonka sisällä oli itsetehtyjä hevosnamuja (testattu koko laumalla, maistuu!), Adidas-lippis, pieni ensiapupakkaus ja avainkaulanauha. Melkoinen yllätys oli vielä, kun kävin viemässä numerolapun pois ja hakemassa arvostelulapun, niin saatiin vielä 25 kg:n säkki Black Horsen Balancea!  Ei huono palkinto! Tämä sen takia, ettei näyttelyssä ollut ollenkaan BIS-kehää, niin luokkavoittajat palkittiin paremmin.

Kotimatkalle oli mukava lähteä palkintojen ja hyvinkäyttäytyvän ponin kanssa! Syvä myötätunto oli varikolla niiden osalla, joiden hevoset temppuilivat lastauksessa.. Tiedän tunteen. Kotona olikin kaksi huutavaa arabia, joilla oli kova ikävä ponikaveria!

Arvostelu:
Hyvä tyyppi, lihaksikas takapää, hyvät jalka-asennot.
Käynti: etujalan liikkeet ahtaat käynnissä, hyvä yliastunta. Reipas käynti, kerii edestä.
Ravi: tahdikas.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Monenlaista touhuilua

Thalikilla oon nyt päässyt ratsastelemaan, ollaan lähinnä menty yhtä peltotietä ja kierretty meidän peltoja sen mukaan, kun siellä on pohjat antanut periksi. Aika kuivaa onneksi on, että voi edes jossain mennä! Ruuna rupes mulle esitteleen pyörähdän-kotiinpäin-temppua, niin rupesin pitämään kouluraippaa mukana. Se onkin toiminut ihan hyvin, ei sitä juurikaan tarvitse käyttää, kunhan on mukana! Kannukset on ollut ykkösvaihtoehto, mutta aina ne unohtuu taloon sisälle.. No nyt ne on laitettu saappaisiin kiinni, seuraava lenkki vedetään sitten kannuksilla ja ilman raippaa! Tosin edelleen on mielessä yhden aluevalmentajan sanat eräälle nuorelle, että aina kun mennään maastoon, pitää olla täysi "sotavarustus" päällä, ettei hevonen pääse oppimaan sitä, että se voi esim. kääntyä kotia milloin haluaa tms.


Thalikia oon myös nyt kotona lastannut traileriin, että pääsis pitkästä aikaa maneesille ja paremmille maastoreiteille. Kyllähän se ruuna sinne traileriin menee. Ja sunnuntai-iltana se sinne jäikin tosi hienosti, seisoi pitkiäkin aikoja ihan nätisti. Vaikka itse seisoin lastaussillalla enkä vieressä. Mutta takapuomia ei saa laitettua, silloin se sinkaisee ulos. Välillä rauhallisemmin, välillä vauhdilla. Kyllä voi olla rasittavaa. Umeåssahan se oli helppoa, kun takapuomi kääntyi sivulle, niin ei tarvinut kuin kääntää se taakse ja saada laitettua kiinni. Mutta kun Blomertissa on irroitettava takapuomi. Jos laittais väliseinän paikalleen (mulla on siis 1½ hevosen traileri), niin sitten ne takapuomi "roikkuis", ehkä se saattais olla helpompi nostaa paikalleen. Nyt kun mulla on koko traileriosa käytössä hevosella, niin takapuomi pitää nostaa kokonaan paikalleen, kun se puomi on koko trailerin levyinen.


Treeniä kai se vaatii vaan taas, kun on taukoa ollut. On vaan niin kamalan ärsyttävää, kun on lastausongelmainen hevonen, joka on ollut välillä jo ihan loistava lastattava, niin se heittäytyy aina tauon jälkeen ongelmaiseksi. Kun olis niin kiva harrastaa, kun pystyy. Mutta sitten se kaatuu siihen, että hevonen on inhottava lastata, niin menee maku koko hommasta. Kuulemma mun pitäis lopettaa Thalikin kans harrastaminen ja siirtyä Fionaan, koska se on järkevämpi lastata <--- kotona kuultua..!!



Fiona ei oo tehnyt muuta kuin syönyt ja juoksuttanut kavereita laitumella. Mutta ehkä mun tosiaan pitäis ruveta sillä vaan ratsastamaan, kun tuo ruuna on tollainen, että se haluaa vaan olla kotona!



Honeylla kävin ajamassa yksin pitkästä aikaa, ai että se on hauskaa hommaa! Saa mennä vähän reippaammin, kun ei oo tyttö kyydissä! Ei haittaa pellon pomputkaan ollenkaan, heh heh! Ja se tosiaan nostaa laukan kärryjen edessäkin käskystä! Ajolenkin jälkeen oon yleensä vähän ohjasajanut vielä pihalla. Se tosin olis ehkä fiksumpaa jossain kentällä, kun se on ehkä vähän haahuilua sinne ja tänne muuten.

Thalik, Fiona ja Honey 10.9.2015
Yhtenä päivänä Nelli ratsasti ja poni oli aika porsas. Hyppyä ja pomppua riitti, energiaa oli ihan kamalasti! Sitten vielä lehmätkin tuli aidan viereen hyppelemään, kun käveltiin ohi! Vaan kun on aikuisten poni, niin lenkin jälkeen nappasin Honeylle juoksutusliinan ja juoksuttelin sitä molempiin suuntiin. Ja kyllä toimii!! Oikeasti niin mahtavaa, kun poni on ollut aikuisella koko ikänsä, niin sen kans voi tehdä hyvin samoja juttuja kuin hevosilla ja kaikki käy!

Pesulla 12.9.2015

Perjantai-iltana meillä oli koko kesän päätapahtumaan, Alavieskan heppamätsäriin (joka oli myös ainoa heppamätsäri näillä seuduilla, miksi?!), valmistautuminen! Poni pestiin Cowboy Magic-pesuaineella ja lämpimällä vedellä navetan pihalla. Letku ei ollut häävin pitkä, mutta kyllä se onneksi onnistui! Lopuksi poni kuivattiin ja laitettiin heppakirppikseltä ostettu loistava löytö, prinsessaloimi, päälle! Nukkumaan mennessä kävin vielä ottamassa loimen pois ja suihkuttelemassa selvityssuihketta karvaan. Vaikka toisin pelkäsin, aamulla oli kuiva ja sileäkarvainen poni odottamassa ja se pääsikin loimitettuna viettämään aamupäivää laitumelle...

Thalik ja Honey 13.9.2015

tiistai 8. syyskuuta 2015

Syksyn alkua

15.8.2015 aamulla aikaisin
Näin se vain aika menee vauhdilla eteenpäin taas. Onneksi saatiin edes vähän nauttia kesäisen lämpimistä keleistä ennen kuin syksy alkoi. Vaikka toisaalta, nyt nämä alle +15 asteen kelit ei tunnu niin pahalta, kun kesälläkään ei paljon lämpimämpää ollut!

Hevoset on tässä välissä ehditty kengittää, tai koskee vain Thalikia. Fionan ja Honeyn kaviot vuoltiin. Koko lauma käyttäytyi hyvin, myös pikkuponi sai kymppi plussan käytöksestä! Kenkiä ei vielä ainakaan laiteta Honeylle, kun ilmankin pärjää!

Hirnuvan Hampaan Marika kävi raspaamassa hevosten hampaat. Thalik hoidettiin ensin, sillä oli hampaat siinä kunnossa kuin pitikin ja ruuna muisti myös käyttäytyä hyvin. Seuraavana vuorossa oli Fiona, jolla oli noin puoli vuotta edellisestä kerrasta. Koska sillä on se hammasongelma.. Joka pitäisi edelleen käydä klinikalla kuvauttamassa, että mikä siellä on vikana. Fiona käyttäytyi vähän huonommin, oikeastaan aika rasittavasti, mutta onneksi ei koko aikaa temppuillut! Marikalla kesti kyllä hyvin hermo tamman kanssa! Eipä sillä, ei siitä hermostumalla olis mitään tullutkaan. Se ongelmahammas ei onneksi nyt ollut mennyt pahemmaksi, mutta ihmeellistä on, että Fionalla on esimerkiksi hammaskiillevaurioita! Ainoana hevosena meillä.. Eivätkä kuitenkaan syö hapotettua heinää, joka voi tuollaista aiheuttaa. Tammalla ehkä vaan on niin huonot hampaat, niinhän meillä ihmisilläkin joillakin.. Itselläni onneksi on hyvät hampaat, vaikka karkki ja limsa maistuu, heh!

Lopuksi otettiin vielä Honeyn hampaat. Sen hampaat hoidettiin edellisessä kodissa keväällä, mutta koska siellä oli huomattu hammaspuutos, oli puhetta, että kannattaa tarkistaa hampaat vielä uudelleen muutaman kuukauden päästä. Muuten hampaat olivatkin hyvässä kunnossa, ja totta tosiaan siellä oli kolo alhaalla! Sain itsekin lampun kanssa katsoa ja kokeilla vielä kädellä sitä puuttuvaa hammasta. Tai tosiasiassa se ei ollut kokonainen hammas, joka puuttui, vaan luultavasti palanen tai puolikas hammas. Ainoa vaan, että yläpuolella olevaa hammasta ei ilmeisesti oltu tasoitettu, vaan siinä oli tosi terävä piikki sen tyhjän kolon kohdalla. Nyt se raspattiin tasaiseksi, niin on helpompi syödäkin!

Perinteisesti kävin myös katsomassa Kalajoella Venetsialaiskisoja. Tarkoitus oli mennä jo perjantaina, mutta mies tarvitsi autoa. Ehkä hyvä niin, silloin oli ollut kisapaikallakin ihan kamala ilma, tuulta ja sadetta! Sunnuntai aamupäivällä oli hyvä ilma, vähän tuuleskeli, mutta aurinko kuitenkin paistoi! Kamerakin mulla oli mukana, mutta se jäi kuitenkin laukun pohjalle.. Nautin vain kisatunnelmasta, kun sain rauhassa katsoa! Paikalla oli myös kolme hevostarvikemyyjää ja kojut tuli kierrettyä tarkasti läpi! Mukaan tarttui ale-rekistä ihana turkoosin sininen Kingslandin vetoketjuhuppari ja ihanan paksut Kingslandin ratsastussukat. Hevostarvikeyrittäjiä on mukava tukea, kun niitä ei täällä meillä päin ole paljoa.

Viikonloppuna oltiin myös Nellin kans katsomassa estekisoja ja pikkuneiti pääsi keppariluokkaan Isabellansa kanssa. Kaikki sai palkinnot ja sekös oli mukavaa! Paikalla oli myös hevostarvikekirppis, löydettiin sieltä Honeylle punainen satulahuopa ja vaaleanpunakivinen otsapanta, joka vaikuttais menevän ainakin kummallekin meidän tammoille! Honey on ilmoitettu heppamätsäriin, nyt vain jännitetään, järjestetäänkö sitä. Että tuliko tarpeeksi osallistujia! Siellä on myös samalla kepparikisat.

Thalik on päässyt nyt vähän lenkkeilyn makuun taas. Eilen se otti varmaan ekaa kertaa kunnon alkuverkat ennen ratsastusta. Fiona nimittäin aina rupeaa ajamaan kavereitaan poispäin, kun menen hakemaan lenkkeilykaveria. No Honeyhan ei siihen retkuun mene eikä ruunakaan yleensä, mutta  tällä kertaa kävi toisin. 20 min Thalik juoksi ympäri laidunta, kunnes se vähän väsähti! Honey käveli mun perässä, ihan kuin sanoakseen, että minä voin lähteä! Mulla vaan ei ollut tarpeeksi vaatetta ajohommiin ja tarkoitus oli ajaa vasta Thalikin ratsastuksen jälkeen. Enkä halunnut luovuttaa! Fionakin kyllästyi jo aiemmin, mutta ruuna se vaan jatkoi juoksemistaan. Lenkillä oli kyllä sitten aika mukava ja rento hevonen, heh heh! Tämä vaan venytti mun aikataulua niin, että Honey jäi ajamatta, kun piti lähteä hakemaan Nelliä hoidosta.

Kepparikisaajat kunniakierroksella!


maanantai 3. elokuuta 2015

Ohjasajokurssilla Honeyn kanssa

Hakamaan tallilla järjestettiin viime perjantaina Ohjasajo- ja ground working (ground riding) kurssi. Sen meille piti Tuike. Ensisijaisesti mua kiinnosti tämä kurssi Fionan kanssa, mutta ihan käytännön syistä päädyin Honeyyn! Honeyn kanssa on helpompi kulkea yksin sekä ajattelin, että sen kanssa on myös helpompaa ohjasajaa, kun itse aloittelee lajia. Sen verran oli ehditty treenata, että kokeilin yksi päivä ajamisen jälkeen, miten Honey toimii ohjasajamalla. Hyvin toimi, joten luottavin mielin uskalsi lähteä kurssille!

Edellispäivänä kasasin tavarat valmiiksi: suitset, silat ja ohjat. Siloihin vaihdoin puhtaan silatyynyn, sininen pesuun ja punainen paikalle! Ostin Terhiltä ohjasajo-ohjat keväällä, mutta ne olikin hurjan pitkät! Hevosen kanssa varmasti hyvät, mutta shettiksen kanssa ehkä haastavat.. Päädyin ottamaan Honeyn nahkaiset ajo-ohjat, ne on ehkä helpompi käsitellä, kun sitä mittaa ei ole liikaa! 

Aamulla sitten navetan jälkeen pikainen aamupala, traileri auton perään ja ponia hakemaan laitumelta. Tavarat autoon ja menoksi! Mennessä piti vielä ajaa pankkiautomaatille nostamaan rahaa, olin jotenkin ajatuksissani kuvitellut, että maksetaan tilille kurssi, niin en ollut aiemmin sitten hakenut käteistä. Onneksi kerkesin perille myöhästymättä!

Perillä Hakamaan tallilla odoteltiin ensin yhtä osallistujahevosta ja kun se tuli, vein Honeyn sen seuraksi talliin. Karsinassa pikkutamma esitteli sitten taitoaan, josta entinen omistaja minua varoitti! Eli se "kiipesi" karsinan oven päälle katselemaan! Ei se kuulemma yli ole tullut, eikä tullut nytkään. Olisin voinut kyllä säikähtää, jos en olisi tästä tavasta tiennyt! Ohessa myös heilahtanut kännykkäkuva, mutta saa siitä hyvin selvän, mikä tämä erityistaito on!

Kurssi aloitettiin teorialla. Mentiin vähän historiaa läpi, mitä, miksi, milloin. Millaisilla varusteilla ja muuta aiheeseen liittyvää. Sitten syötiin eväät ja alettiin arpomaan, mikä hevonen osallistuu millaisilla varusteilla! Ekassa ryhmässä oli puoliverinen, jolle laitettiin cavesson ja toisena shettis, jolla mentiin ensin ground ridingia maastakäsin ratsastusohjilla ja sen jälkeen ihan ohjasajaen pitkillä ohjilla. Meidän ryhmässä minä ajoin Honeya pitkillä ohjilla takaa ja toisena oli suomenhevonen cavessoneilla. Jos on muitakin kuin minä, joka ei ollut ennen kuullut sanaa cavesson, niin se on samatyylinen kuin kapsoni, mutta nahkainen! Siinä on turvan päällä lenkkejä, joihin taluttimen voi laittaa kiinni eri kohtaan, riippuen siitä mitä tekee.

Honey oli sopivasti kiimassa ja vähän reippaana liikenteessä! Mutta hyvin sen sai lopulta keskittymään hommaan, vaikka kentän vieressä kaverit juoksi huutelemaan! Honeyn kanssa tärkeää oli se, että jos se rupeaa säheltämään, niin ei saa mennä itse mukaan. Ja pitää muistaa hengittää!! Hevonen kuulemma huomaa sen ohjien päässä, jos ihminen unohtaa hengittää! Ja kyllä sen huomasi! Honeyn kanssa lähinnä mentiin uraa pitkin ja tehtiin täyskäännöksiä. Lopuksi otettiin myös väistöä. Aika näppärästi sieltä rupes tulemaankin pientä väistöä, pikkutamma sai herkkyydestä kehuja!

Käytännön osuuden aikana ukkonen rupesi jyrähtelemään isosti ja oli aika yllättävää, että Honey vähän säikkyi sitä. Vai säikyinkö minä ja poni perässä? Lopuksi rupesi satamaan ja kentältä tallille kävellessä sitä vettä tuli ihan kunnolla! Aika hyvä ajoitus sateella kerrankin! Sitten vaan tavarat kasaan, poni kyytiin ja kotia kohti, että ehti ruoanlaitolle ja iltalypsylle!

Tuike halusi kurssilla tartuttaa meihin innostuksen ground workingiin. Ilmeisesti jonkinlainen innostus on nyt tartutettu, koska ostin ajopiiskan.. Se on pidempi kuin kouluraippa, niin ylettää paremmin antamaan merkkiä maastakäsin. Eilen illalla menin myös hevoset läpi raipalla, silittelin päästä häntään ja totesin, että raippa ei ole meidän polleille ongelma, eli ne eivät pelkää sitä! Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kesää odotellessa...

Ei se kesä odottamalla taida tulla, eikä ollenkaan - ainakaan kelien puolesta!



Thalikin ja Fionan kesä on kulunut laitumella. Nellin kans ollaan vain liikutettu Hania, josko tilanne muuttuis, kun päivähoito alkaa! Thalik ainakin kaipais edelleen painonpudotusta, mutta se vaatis varmaan aika paljon liikuntaa, kun ei se moneen vuoteen ole edes saanut kivennäisten lisäksi mitään väkirehua.. Onneksi se edes vähän innostuu juoksemaan ja leikkimään laitumella!


Hanille saatiin se lyhyempi satulavyö, niin Nellikin pääsi ratsastamaan! Lähdettiin heti peltotielle kävelemään, ettei jääty pihaan pyörimään. Hani oli alkuun jopa hieman pöllöenergian vaivaama, mutta rauhoittui hiljalleen. Onneksi pieni ratsastaja ei säikähtänyt, vaikka poni ei aivan neljällä jalalla rauhallisesti kävellyt! Lenkin jälkeen pihalla kokeiltiin myös ravia, siitä sai Nellikin hyvät naurut, kun pikkuponi tikitti niin kovasti! Hyvin meni onneksi. Yksi ilta ajolenkin jälkeen tyttö ratsasti ilman satulaa ponin laitumelle, toki talutin. Ei onneksi luistanut selkä kovasti, vaan yllättävän hyvin siinä Nelli pysyi.


Hanissa on meidän laitumet ruvennut näkymään, eli massaa on tullut.. No siltä ei voi välttyä! Pikkutamma on ilman kenkiä ja tässä kengittäjää odotellessa olen miettinyt kovasti, mitä sen kans tehdään.. Käytiin nimittäin yksi ilta ajamassa tuossa tiellä, mutta ei siinä Hanin jalat kärsi kuin kävellä. Ja käynnissäkin kaviot oli kuluneet kuin olisi raspattu reunat! Mutta sitten taas toisaalta, en minä Thalikiakaan juoksuttais tuossa tiellä, on se kuitenkin sen verran kova ja kivinen. Että ehkä selvitään vielä ilman kenkiä, kun pysytään vaan peltotiellä ja kohtahan on pelloillakin helpompi ajaa, kun on toinen rehusato tehty. Jos siis löytyy kuivaa peltoa!


Pitäisi käydä hakemassa Hanille sadeloimi. Tilasin sille jo Bucasin ihanan pinkin sadeloimen, mutta sitten sain viestin, että se onkin varastosta loppu. Tehtaaltakaan ei saa. Eikä mistään muusta nettikaupasta. Yhtä huono tuuri kuin viime vuonna Fionan sadeloimen kanssa, silloinkin piti tyytyä Bucasilta toiseen väriin, mitä alunperin tilasin. Argh! Kävin Seinäjoella Terhin kanssa viettämässä ystäväpäivää ja käytiin Hööksissä, oltiin Nellin kans valkattu kuvastosta loimikin. No sinne ei ollut sitä ehtinyt vielä tulla eikä edellisen kuvaston sadeloimeakaan ollut sopivaa kokoa enää jäljellä!


Saariselta sain melkein kotiinkuljetuksena Horse Comfortin hybriditakin muutama viikko sitten, niin meinasin, että pitäisi enemmän kannattaa heidän firmaansa. Viime vuosina se on vähän jäänyt, kun netistä on niin helppo tilata! Josko tällä viikolla saisi käytyä heiltä katsomassa sopivan loimen, ponikin on mitattu valmiiksi, heh! Toisaalta Fiona tarvis highneck-sadeloimea, se RainBuster Pro niin houkuttelisi.. Harmi, ettei sitä saa tällä hetkellä kuin tummansinisenä!


Onko muut kohdannut samaa ongelmaa kuin minä, että Hevoshullu-kalenteria ei ole löytynyt.. Kysyin sitä Hevoshullustakin, niin eivät kuulemma enää valmista sitä. Ihan paska juttu! Mulla on 90-luvulta asti ollut Hevoshullu-kalenteri tallipäiväkirjana ja nyt sitä ei sitten enää saa. Mitä ihmettä mä ostan tilalle?!


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Poniagilitykisoissa

Nelli ja Honey "pötkyläesteellä"

Sunnuntaina startattiin Honeyn kanssa shettisten käyttökisoihin, joissa osallistuttiin agilitykilpailuun. Päivään oli valmistauduttu vähän harjoittelemalla (ponilla onneksi oli enemmän kokemusta), vaihtamalla traileriin purut ja pakkaamalla sekä ponin tarvikkeet valmiiksi että hevostarvikekirppikselle menevät varusteet. Aamupäivällä tarvi vain nostella kaikki kyytiin ja lähteä kohti kisoja!

Nelli ja Honey hyppyesteellä
Perillä katsottiin, että Honeylla on kaikki ok ja vietiin sitten kirppistarvikkeet omalle paikalleen. Sitten menikin monta tuntia katsoessa kisoja, jännittäessä, kävellessä edestakaisin, kiertämässä kirppistavaroita ja taas odottaessa! Nellillä meinas ihan pikkiriikkisen mennä hermot, kun olisi tietenkin halunnut heti kisaamaan ja varsinkin tyhjentää palkintopöydä!

Hapsueste

Viimein oli viimeinenkin ohjasajoluokka ohi ja käyttöchampionien valinta ja me haettiin Honey trailerista. Tamma saa kyllä hyvät pisteet odottelemisesta, hyvin jaksoi olla! Saatiin onneksi ponille kiinnipitäjä rataan tutustumisen ajaksi. Ensin oli hapsueste, sitten hulahulavanne, jonka läpi mini agilityssä meni lapsi ja senior agilityssä poni. Seuraavaksi puomikuja, sitten sininen "pötkyläeste", pujottelu ja lopuksi hyppyeste. Nelli juoksi ominpäin pari kertaa radan läpi, taisi olla tytölle kisojen hauskin osuus, heh heh!

Hulahulavanne

Nellin ja Honeyn rata meni hyvin ja meillä kaikilla kolmella oli hauskaa! Palkintojenjaossa pari tuli neljänneksi yhdeksästä osallistujasta, mikä meni mielestäni tosi hienosti! Itseasiassa neljä ensimmäistä oli viiden sekunnin sisällä, että kovaa oli kilpailu! Harmi, että meidän minihandleri oli jo sen verran väsynyt, että kun kolme ekaa sai pokaalin, niin tottahan se "pelkän" ruusukkeen saanti harmitti neitiä..

Puomikuja
Sitten odotettiin levottoman ponin kanssa lisää! Viimein tuli meidän luokan aika ja minä pääsin vuorostani Honeyn kanssa radalle! Meillä meni vähän aikaa siinä vannetehtävässä, kun jäin ehkä turhan paljon kehumaan ponia suorituksesta ja sitten se sininen "pötkyläeste" oli paha! Siinä oli välissä vain ihan pieni rako, niin siinä vähän hypittiin pystyyn ja tuumailtiin, ennenkuin mentiin isolla loikalla läpi. Hyppyeste oli hirveän ison tuntuinen, joten heti pujottelun jälkeen heitin narun löysälle ja sanoin ponille, että vauhti päälle, nyt juostaan! Ja sitten hypättiin kovaa ja korkealta!

"Pötkyläeste"
Me sijoituttiin samaan malliin neljänneksi, kuudesta osallistujasta. Saatiin myös palkinnoksi ruusuke, josta näkee kuvankin perusteella, että taisin olla aika tyytyväinen, hih! Sitten vain pakkaamaan poni autoon ja keräämään jääneet kirppistavarat mukaan. Oli onneksi jotain tavaroita mennytkin ja sain ihan hyvin rahaa. Vaan kävi perinteisesti, että rahaa meni enemmän kuin tuli! Todellinen löytö oli minichapsit Nellille, ne tais maksaa vain kaksi euroa. Sitten ostettiin Honeylle nätti fleeceloimi, nahkainen rintaremmi sekä punaiset valjaspehmuste että ristirintaremmi.

Pujottelemassa, kuva Inka Heinistö
Kotona ei ehditty kuin ottaa poni kyydistä, jolla olikin hurja kiire laitumelle, jossa kaverit odotti yhtä innoissaan ja huutaen! Iltanavetan jälkeen sitten siivottiin traileri ja tyhjennettin auto. Pitkä kisapäivä, mutta kivaa oli ja toivottavasti ensi kesänä uskalletaan startata agilityn lisäksi myös ohjasajossa, lasten ratsastusluokassa ja ehkä valjakkoajossakin?!

Kunnon hyppy!

Kuvista kiitos Seija Paananen ja Inka Heinistö!
Kiitos myös Satulle, joka lahjoitti oman hevosenpääpokaalinsa Nellille. Autolle kävellessä mun perässä oli itku silmässä kävelevä tyttö, mutta kotimatkalla oli iloinen tyttö! Pokaali oli koko ajan kädessä, seuraavan päivän aamupalallekin se piti ottaa mukaan!


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ajamista ja agilityä

Meidän hevosteluarki on sisältänyt tallihommien lisäksi Honeylla ajoa ja poniagilityä! Ajaminen on niin mukavaa, kun se voidaan tehdä Nellin kanssa yhdessä eikä tarvitse miettiä, että mihin lapsen saa siksi aikaa, että pääsee ponia liikuttamaan! Toista se on hevosen kanssa ja tässä nyt kävi vähän niinkuin arvelinkin, että kun poni tulee kotiin, niin se on siitä lähtien talon käyttöhevonen! Tai se, joka liikkuu eniten! Honeylla on hirveästi energiaa kärryjen kanssa, ihanaa ajaa ponilla, joka ei matele ja kysy koko ajan, että onko pakko. Ennemmin joutuu hillitsemään vähäsen, että eipäs nyt koko aikaa juosta noin kovasti!

Poniagility aloitettiin kotona ihan hillitysti muutamalla puomilla, joita Nelli talutti yli ja välistä ja kiertäen ja miten nyt niitä vaan voi mennä. Eilen käytiin sitten naapurikaupungissa maneesilla poniagilitytreeneissä! Siellä päästiin menemään kunnon esteitä ja huomaamaan, että kyllä Honey osaa! Pujoteltiin tötsiä, mentiin hapsuverhon läpi, kiivettiin silta, laitettiin etujalkoja renkaaseen, käveltiin ja juostiin pressun yli ja sitten oli vielä puomien kans kiertämistä ja peruuttamista. Minä menin ensin, että näkee, miten tamma suhtautuu esteisiin. Sen jälkeen Nelli pääsi kokeilemaan. Laitettiin Honeylle meidän Olga-mustaterrierin vanha näyttelyhihna (joka oli sopivan lyhyt) Nellille talutusnaruksi ja minä talutin toiselta puolelta avustajana. Hyvin Nellikin sai ponin menemään, vaikka taisi vähän pikkutammalla olla energiaa ja vauhtia! Rengas oli meille se vaikein este, kyllä Honey selvästi tiesi mitä tehdä, mutta piti vähän kiertää ja kaartaa. Pitänee kaivella varastosta rengas, että saa kotonakin harjoitella sitä! Nellille kyllä sanoin, että nyt kun tiedetään, millaisia esteitä on, niin voidaan kotiakin rakennella agilityesteitä!

On muuten ihanaa kulkea hevosen (tai tässä tapauksessa ponin) kanssa trailerilla, kun ei tarvitse miettiä mitään lastausongelmia! Nellille vaan poni, vieppäs kyytiin ja itse saa sulkea luukut rauhassa. Myöskin ulos ottaessa poni odottaa nätisti autossa, eikä yritä rempoa väkisin ulos. Kotona totesinkin miehelle, että taidetaankin tästä lähtien kulkea vain Honeyn kanssa, kun se on niin paljon helpompaa!

Kotia tullessa eilen olikin Thalikilla ja Fionalla kova ikävä Honeya! Liekö luulivat, että viedään se jo pois. Kova huutokuoro odotti ponia ja laitumella otettiin sitten porukalla ilo irti!

Heidi muuten askarteli meille uuden bannerin, kiitos taas!!!