tiistai 20. syyskuuta 2016

Blogitarina

Papu & Thalik, en muista milloin kuvattu!

Sain tämän blogitarina-haasteen Pikkuponin Päiväkirja-blogista! Ideana on kertoa oman blogin synnystä ja kehityksestä sekä merkittävimmistä taitekohdista.

Minun blogini sai alkunsa ensimmäisen hevoseni Johnnyn kotisivuistani. Silloin blogin virkaa täytti sivu "päiväkirja". Sinne kirjoitin jokaikisestä tallipäivästä, mitä olin tehnyt, miten oli liikutus mennyt yms. Johnny mulla oli v. 1999-2001

minä ja Thalik joskus valmennuksessa


Olikohan se kaverini Terhi, joka ensin muutti omien kotisivujensa päiväkirjan blogiksi. Tai sitten joku muu! Siitä lähti sitten ajatus, että pitäisköhän itsekin. Päivittäminen tuntui vähän helpommalta, kun ei tarvinnut koodata sen kummemmin.

Ensimmäinen blogi aukesi wordpressissä ilmeisestikin vuonna 2009 ja 2011 siirryttiin tänne Blogspotiin. Siitä hiljalleen kotisivut jäi vähemmälle ja vähemmälle ja vuosi, pari sitten lopetin domainin ja siirryin pelkästään tänne blogipuolelle.

Kuvia tuli varmasti kotisivuaikana paljon enemmän, nykyään tulee jotain kuvia laitettua tuonne http://univiidakko.kuvat.fi/ Nyt siellä on työn alla Kalajoen poniravien kuvat, muutaman lähdön kuvat on valmiina, monta vielä jäljellä...!

Thalikin kanssa kisoissa, onkohan nämä viimeiset, missä ollaan oltu

Kirjoittamisessa huomaa eron, kun alkuun sitä kirjoitti ihan kaiken, siis todellakin kaiken. Siitä hiljalleen rupesi karsimaan kaikkea epäolennaista ja lopulta jopa ihan karsimaan esim. jotain juttuja, mitä ei halunnut kertoa ihan kaikille. Nykyään sitä on jotenkin vielä tarkempi, mistä kirjoittaa. Kun lukee muiden blogien kommentteja, niin se syö enemmän ja enemmän bloggausintoa. Miksi hevosihmiset ovat niin ilkeitä?

Olisihan se hauska ajatus tienata blogilla, mutta siihen joutuisi uhraamaan ihan toisella tavalla aikaa. Toisaalta naurattaa joskus, kun "ammattibloggaajat" valittaa, kun on niin raskasta. Hei, tulkaas kokeilemaan maatilan elämää, niin tiedätte mikä on raskasta! Mutta kukin kokee asiat omalla tavallaan ja tottakai kaikki työ, johon joutuu käyttämään aikaa ja vaivaa, on raskasta - jos ei fyysisesti niin henkisesti!

Thalik ja Hani kesäkuussa 2015
Mukaan haastan Heidin hevosblogin!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kesän kuulumisia

23.7.2016

Aloitin pienellä ulkoasun muokkauksella, edellinen olikin hieman.. talvinen! Päivittäminen on ollut todella surkeaa, enkä oikein edes tiedä, haluanko enää kirjoittaa. Mutta sitten toisaalta, tiedän, että heppojen kuulumisia seuraa täällä sellaisia ihmisiä, jotka haluavat oikeasti kuulla niitä kuulumisia. Kaikki kaveritkin tuntuvat lopettaneen bloggailun, niitä olis kyllä mukava lukea! Että nyt ainakin Merja ja Heidi, tuntekaa pisto sydämmessä!

Thalikin aika on mennyt laitumella. Nyt tytön esikoulun alkaessa olen viimein päässyt ratsastelemaan. On ihan mahtavaa, kun vanhat tutut lihakset on kipeänä, kun on ollut hevosen selässä! Elokuussa tuli 11 vuotta siitä, kun Thalik muutti tänne meille. Ruunaherrahan on jo 20-vuotias eli se on elänyt yli puolet elämästään mun omistuksessa!

23.8.2016


Thalikin kanssa ratsastuslenkit on mennyt laidasta laitaan. On ollut niitä päiviä, kun se on mennyt oikein kivasti ja sitten niitä, kun ei olla päästy puimurin ohi, eikä sieltä eikä täältä vaan jouduttu kiertämään ja kaartamaan! Mutta nämä on ihan normaalijuttuja, että jätkä on oma itsensä. Se on kuitenkin niin ihanan tuttu ja turvallinen sieltä selästä käsin, vaikka vuodet vierii ja samat metkut pysyy mielessä!

Fionalle sain viimein varattua sen hammasröntgenajan, kun sillä "vajoaa" toisen puolen poskihammas. Se on ihan mysteeri, miksi se tekee niin. Sinänsähän se ei (vielä ainakaan) ole vaikuttanyt syömiseen tai elämiseen. No peruutukseenhan sekin aika sitten meni, on muuten hirveän vaikea saada järjestettyä kaksi apuhenkilöä - toinen olisi tarvittu mulle kaveriksi klinikalle ja toinen vastaanottamaan tyttöä linja-autolta eskarista. Olipa taas voittajafiilis. Olkaa onnellisia, joilla tukijoukot pyörii ja toimii!

Fiona on muutenkin ollut taas ihan ihme könkkääjä, sen toinen etunen vaivaa edelleen ja taas, sehän kuvattiinkin jo kerran. Vikaa siitä ei löytynyt, mutta jostain syystä se on varsinkin aamusta epäpuhdas. Sitten se varmaan säästää etupäätänsä ja on välillä epäpuhdas myös takaa! Ja varsinkin, jos se on kylmällä kelillä ilman loimea, sen takapää menee jumiin. Tässäpä mulla tulevaisuuden käyttöhevonen, ehkä ei. No onni onnettomuudessa, etten ole sen kanssa ehtinyt mitään tehdäkään, voisi vähän harmittaa, jos se olisi saikulla koko ajan. Toisaalta, pysyisikö sen liikkuminen puhtaampana, jos sillä olisi hyvä lihaskunto. Mene ja tiedä.

Fiona on nyt 10-vuotias ja asunut sekin jo 4 vuotta meillä! Mihin tämä aika oikein menee..

Hanin puolelta onkin sitten ikävimmät kuulumiset. Se nimittäin sairastui kesällä kaviokuumeeseen. Tottakai se on meillä laitumella ollut, jossittelu ei enää auta! Karsinalepoon en sitä voinut jättää, koska se ei halua olla yksin tallissa. Rauhallisin tilanne oli tehdä tarhan sisälle pikkutarha, jossa se sai olla kavereiden lähellä. No siellä se tilanne sitten oli se, että Fiona rupesi laihtumaan, kun ei ollutkaan niin rehevä laidun, mitä normaalisti... Eläinlääkäri kävi meillä kotona katsomassa Hania ja totesi saman kuin minä, että kaviokuume se on. Tosin pulssia ei meinannut etusesta millään löytyä, että ei ihme, että mullakin se oli hukassa! Kaksi kertaa särkylääkettä ja poni käveli jo ihan normaalisti! Muutama viikko siitä', niin käytiin vielä varmuuden vuoksi klinikalla kuvaamassa kaviot. Siellä ei onneksi ollut yhtään muutoksia eli lievällä sairastumisella selvittiin!

11.8.2016

Onneksi meillä lehmät on rampannut laitumien etuosat "puhtaaksi" nurmesta, joten Hanilla oli sitten oma pikkutarha laitumen portilla! Sitä sitten hiljalleen suurensin, Hani sitä mukaa napsi ylimääräiset heinänkorret sieltä pois. Nyt hepat onkin olleet tarhassa melkein viikon verran, Hani on vielä omalla puolellaan, koska hevosten puolella on syötävää. Ei tohdi riskeerata. Jahka syksy/talvi koittaa, niin pääsee pollet sitten samalle alueelle kaikki.

Tottakai meiltä meni rotuponinäyttely ja heppamätsäri sitten ohi pikkutamman kanssa, mutta pääasia, että se on nyt terve! Hanikin on asunut täällä jo yli vuoden ja on nyt 9-vuotias.

23.8.2016